Omat maaoravani

Varsinkin pienempänä Milla oli kova juttelija ihmisten sylissä ja kävi antamassa "pusuja". Milla on oravista se, jolle varsinkin sen nuoruudessa iski välistä tosi voimakkaita pesäntekoviettikausia ja niinpä se on ollut välistä sullomassa poskiinsa melkein kaikkea pesäaineeksi kelpaavaa kuten hiukset, maton tupsut, vaatteet, hameen nyörit jne.

Milla on ollut oravistani se helpoin ja jos oravia vieraille esittelen, niin yleensä otan näytille juuri Millan, koska se on niin helposti käsiteltävissä, eikä myöskään kovin arvaamaton tapaus.

Muusa (26.2.2001 - 16.8.2004)
Muusa on oravista se, jolla oli nuorena ajoittain tapana simahtaa uunin taakse - ja on edelleen oravalauman sikein unikeko. Talvisinkin se nukkuu talvihorroksessaan ja näyttäytyy vain aivan satunnaisesti. Syksyisin Muusa on myös oravista se kaikista aggressiivisin johtuen talvivarastonkeruustressistä. Muusan takia alun perin jouduinkin kiireellä rakentamaan toisen ison häkin, jotta pystyin syksyksi erottamaan sen muista oravista.

Sisarukset Milla ja Muusa ovat hyvin samannäköisiä ja ne erottaakin pelkästään korvien muodosta. Sekä Milla että Muusa ovat myös täysin käsikesyjä.

Milla ja Muusa asuvat nykyisin kahdestaan, koska ne eivät kumpikaan ole oikein koskaan hyväksyneet valkoista oravakaunotartani Mimosaa. Mimosan kanssa niitä ei pysty edes pitämään huoneessa vapaana yhtä aikaa ilman verta.

Kasper (2000 - 1.12.2005)
Ruskeita oravatyttöjä vuotta vanhempi Vantaalta kotoisin oleva Kasper liittyi lauman jatkeeksi 28.8.2001. Ulkonäöllisesti Kasperin erottaa helpoiten ruskeista oravista - eikä ainoastaan siksi, että on lauman ainut miespuolinen. Kuten kuvasta näkyy, Kasperin raidoissa on kuin vivahdus ruusunpunaa ja väritys on muutenkin hyvin pehmeä. Rakenteeltaan Kasperin pää on paljon kulmikkaampi ja korvat pyöreämmät kuin tytöillä.

Kasperin edellinen omistaja osti aikoinaan Kasperin eläinkaupasta sen ollessa jo useamman kuukauden ikäinen, eikä se ollut käsikesy. Vuosien myötä elämä Kasperinkin kanssa on kuitenkin helpottunut huomattavasti ja varsinkin valkoisen Mimosa-tytön tulon jälkeen Kasperista on tullut kuin kokonaan toinen orava, ja se on rohkaistunut paljon muutenkin. Ruskeitten oravatyttöjen kanssa Kasper tahtoi olla aina tossun alla ja tyttöjen pompoteltavana, mutta Mimosan kanssa kahdestaan asuessa ne ovet sittemmin muodostaneet todella harmoonisen ja tiiviin oravapariskunnan. Kasper ei edelleenkään tykkää, että siihen tartutaan, mutta kädelle se voi tulla nykyisin ihan hyvin.

Mimosa (s. 14.2.2003)
6.5.2003 saimme uuden kauniin tytön joukkoomme, kun valkoinen oravatyttö 'Mimosa' saapui meille Vihannista kasvattajansa Aila Perttulan luota. Mimosa on läheistä sukua aikaisemmille oravaneidoille, sillä Mimosan äiti on joko Millan ja Muusan täysverisisko tai puoli sisko. Mimosan poikueessa oli 2 valkoista (uros ja naaras) sekä kaksi standardin väristä (uros ja naaras) oravaa ja näistä peräti kolme tuli Ouluun.

Mimosa on oravistani se kaikista tempperamenttisin, ahnein ja arvaamattomin. Se on oravista ainut, joka tahallisesti tykkää verkon läpi härnätä kissaani, kun sitä vastoin muut oravani eivät kiinnitä kissoihin/koiriin mitään huomiota. Mimosa ei Kasperin tavoin ole ollut mikään käsikesy orava, mutta Kasperin tavoin sekin on hurjasti rohkaistunut ja tulee kyllä myös heti kädelle, jos minulla on siinä jotain hyvää syötävää.