Aloitus
Taustaa
Olemus
Ääni
Hoito
Terveys
Häkin rakennus
Häkkimalleja
Vapaanapito
Kesytys
Kasvatus
Rekisteröinti
Poikaset
Väriperintä
Yksi/useampi?
Kuvia
Muut eläimet
Omat oravani
Videot
Linkit
Palaute
Heidin sivut

(C) 1995-2007

ICQ#: 44176434

Maaoravien hoito


Kasper ja Heidi 2004 Kun suuri häkki ja muut tilat oravia varten ovat kunnossa, ovat maaoravat loppujen lopuksi hyvin vaivattomia, halpoja ja helppoja lemmikkieläimiä. Jos on hoitanut joskus hamsteria, gerbiiliä, rottaa tai hiirtä, niin oravan hoito ja ruokinta ei juurikaan siitä eroa.

Maaoravat ovat vaivattomia myös siinä mielessä, että kun oravat tottuvat käyttämään jotain tiettyä paikkaa pissapaikkanaan, ei koko häkkiä tarvitse enää puhdistaa joka siivoiskerralla, vaan pelkkä vessapaikan siivois riittää. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki oravat olisivat suinkaan sisäsiistejä. Oravahäkkiä ei myöskään kannata sijoittaa liian lähelle seinää, ellei halua keltaista seinää. Yleissääntönä olen pitänyt kuitenkin sitä, että oravat eivät koskaan nuku vessamökeissään eli jos näen oravan menevän johonkin tiettyyn mökkiin nukkumaan, en sitä yleensä häkkisiivouksen yhteydessä edes tarkista muuta kuin jos haluan tyhjentää pesämökin liioista siemenvarastoista. Oravat saattavat kuitenkin muuttaa pissapaikkaansa usein ja monesti käy myös niin että entisestä nukkumapaikasta tulee uusi pissapaikka ja uusi nukkumapaikka etsitään jostain muualta. Monilla oravilla on taipumusta käyttää vessanaan häkin nurkkia, joten kannattaa sijoittaa jokaiseen häkin nurkkaan joku mökki tai vessapaikkaehdotus.

Puusta tai vanerista ei oikeastaan kannattaisi laittaa mitään oravahäkkiin, koska jos oravat siihen pissaavat, niin haju pysyy kyllä. Itse suosin siksi pahvi- tai muovitölkkejä. Muovi tai pahvi on sitä paitsi käytännöllisempää, koska ne molemmat ovat kevyttä materiaalia, joten ne voi ripustaa helposti myös häkin kattoon roikkumaan tai seinälle.

Oravien ruokinta on helppoa, kun niiden ruokavalion kanssa ei tarvitse olla niin tarkkana ja ne ovat lähes kaikkiruokaisia. Perusruokana oraville käy mikä tahansa jyrsijöille tai linnuille tarkoitettu siemensekoitus. Itse nykyisin kyllä suosin linnuille tarkoitettuja siemensekoitteita, koska niissä ei ole pellettejä, joita ainakaan minun oravistani ei yksikään syö. Oravat hamstraavat kaiken ylimääräisen talteen pahanpäivän varalle ja kun oravilla on siemenvarastot pesäkoloissaan, ei uutta ruokaakaan ole aivan pakko antaa joka päivä lisää. Ruuan hamstraaminen ja sen piilopaikkaan kätkeminen on erityisesti naaraspuolisten oravien arkea. Urospuoliset oravat taas alkavat herkemmin syömään löydettyä herkkua samalta istumalta, minkä takia uroksilla on myös suurempi taipumus lihoa. Pähkinöitä ja auringonkukansiemeniä kannattaa antaa säännöstellen mikäli oravat lihovat paljon. Toisaalta jos orava taas on hyvin laihassa kunnossa, niin ainakin itse lisään pähkinöitten määrää siemenseoksissa. Jyväseosten lisäksi häkissä pitää tietenkin olla vettä juotavaksi, sekä mineraali-/suolakivi ja kalkkikivi. Lisukkeena kurkku tai omena on hyvä kuten mikä tahansa muukin hedelmä, vihannes tai marja. Syksyllä löytyy paljon erilaisia marjoja metsästä ja tähän mennessä kaikki marjat (pihlajanmarjat, mustikat, puolukat, juolukat, viinimarjat, vadelmat, ruusunmarjat,...), mitä olen sieltä tuliaisena tuonut, ovat olleet suurta herkkua. Maaoravat pitävät vaihtelevasta ruokavaliosta ja niille voikin tarjota aina pieniä maistiaisia myös omalta ruokalautaselta. Oravien makumieltymyksetkin vaihtelevat, joten kokeilemalla kaikenlaista löytää pian myös sen oman oravan suurimmat herkut. Toki pitää muistaa, että vaikka monet oravat tykkäävät suklaakekseistä, kaakaosta, jäätelöstä, kiisseleistä, jogurtista ja semmoisista niin ne eivät voi olla niiden pääravintoa.


Pikkuoravat Maaoravaa olisi hyvä totuttaa ihmisen käsittelyyn pienestä pitäen ja varsinkin poikasvaiheessa seurustella niiden kanssa, koska jos ne alusta pitäen pitävät ihmisten käsittelyä normaalina, ei niitä enää vanhempana tarvitse siihen totutella. Kasvattajien välillä on eroa kuka aloittaa käsikesytyksen milloinkin, mutta mielestäni käsittelyyn totuttaminen olisi juuri kasvattajan tehtävä, jotta mahdollisimman moni saisi jo oravaa hakiessaan helpon, mitäänpelkäämättömän ja täysin käsikesyn oravan. Muutenkin oravan kanssa on helpompi aloittaa totuttelu poikasena, koska ne eivät pääse juoksemaan vielä NIIIN kovaa kuin sitten vanhempina, eivätkä ne pääse vielä silloin hyppäämään kovinkaan pitkiä loikkia etapista toiselle. Vilkkaina eläiminä maaoravat on hyvä päästää aina silloin tällöin jaloittelemaan myös huoneistoon - varsinkaan, jos häkki ei ole kauhean iso. Maaoravan vapaana pidosta huoneistossa ja maaoravan häkistä löytyy paremmin tietoa niille varatuilta omilta sivuilta.

Maaoravan kynsiä ei tarvitse leikata, sillä ne kuluvat aivan itsestään oravien peuhatessa. Muutenkin terävät kynnet ovat tärkeät "välineet" oravan liikkumiselle, koska orava luottaa kynsiinsä ja siihen, että ne aina pitävät kiipeilivätpä ne missä tahansa ja hyppivätpä ne mihin tahansa. Kynsien kulumista voi kuitenkin tehostaa laittamalla häkkiin suuria kiviä. Jotta maaoravan hampaat eivät kasvaisi ylipitkiksi, on häkissä oltava aina jotain kovaa purtavaa kuten pajunoksia. Maaoravia ei tarvitse pestä, eikä niiden turkki vaadi muutenkaan hoitamista samalla tavoin kuin esimerkiksi koirien. Oravat putsailevat kyllä ahkerasti omaa turkkiaan ja pitävät itse sen puhtaudesta huolen.