|
(C) 1995-2007
ICQ#: 44176434 |
Aran oravan kesytys
Ihanteellisinta olisi toki, että jokainen saisi kotiinsa täydellisen kasvattajan luona käsikesytetyn ja mitäänpelkäämättömän oravan kuten minulle aikoinaan kahden ensimmäisen oravatyttöni kanssa kävi. Näin ei kuitenkaan aina ole, vaan jos oravaa ei ole käsikesytetty kasvattajan luona tai orava on jossain elämänvaiheessa menettänyt luottamuksensa ihmiseen, voi ollakin, että kotiin tuotu uusi orava kauhusta jähmettyneenä ja sydän pampattaen pelkää kaikkea mikä liikkuu.
Aran oravan omistamiseen tarvitaan aimo annos kärsivällisyyttä, malttia ja aikaa antaa oravan edetä omaa vauhtiaan tutustumisessa - väkisin aran oravan luottamusta on lähes mahdotonta hankkia. On hyväksyttävä se tosiasia, että aran oravan kanssa edistysaskeleet voivat ilmetä hitaasti - ehkä vasta vuosien saatossa. Käsittelyyn lapsesta asti tottumaton orava ei välttämättä tule koskaan pitämään siitä että siihen tartutaan, vaan se kokee sen uhkana todennäköisesti läpi elämänsä. Silti arkakin orava voi kesyyntyä, kunhan edetään oravan omilla ehdoilla - ei omistajan. Jos kotiin tuotu uusi orava on paniikissa, on oravan hyvä antaa ensin rauhoittua ja tutustua uuteen kotiinsa ja häkkiinsä rauhassa. Kodissa ennestään valtaa pitävien oravajohtajien ensikohtaaminen voi lamauttaa uuden tulijan myös niin, että kotiutuminen hidastuu entisestään. Mikäli vanhemmat oravat eivät uutta tulokasta selvästi hyväksy, on oravat parempi erottaa toisistaan ainakin tilapäisesti. Kun orava on muutamien päivien tai viikkojen jälkeen kotiutunut häkkiinsä, pitää se häkkiään turvapaikkana ja näin ollen sitä voi hiljalleen alkaa varovasti houkutella herkuilla verkon läpi. Aralle oravalle verkon takana oleva käsi ei ole niin suuri uhka kuin samoissa tiloissa oleva käsi. Koko ajan on kuitenkin muistettava edetä oravan ehdoilla ja antaa aran oravan itse tulla herkkua tarjoavan käden luokse eikä toisinpäin. Uutta ruokaa häkkiin laittaessa voi käden myös jättää olemaan ruokakupille samalla kun oravat tulevat syömään - ikäänkuin se käsikin haluaisi oman osuutensa siitä ruuasta. Kun oravat ovat tottuneet, että käsikin haluaa ruokailla samalla ruokakupilla, voi oravia varovasti kuin puolihuomaamatta yrittää kädellä töniä (samoin kuin muutkin oravat tekevät kilpaillessaan parhoista ruokapaikoista), silitellä ja vähän nostellakin sormella varoen kuitenkaan tekemästä kovin äkkinäisiä liikkeitä. Ruokaillessaan orava kuitenkin keskittyy yleensä syömiseen niin täysipainoisesti, ettei se niin herkästi häiriinny, vaikka sitä vähän koskettelisikin. Näin orava voi kuin huomaamattaan vähitellen tottua ihmiseen. Vähän rohkaistuneemman oravan kanssa tehokas kesytystaktiikka on myös seuraava: Hankitaan pähkinäpussi, päästetään orava irti häkistä, laitetaan pähkinäpussi esimerkiksi lattialle ja vähän raolleen. Kun oravat löytävät pussin, onkin enää keskityttävä vain suojelemaan pussia oravilta ja estettävä oravia pääsemästä pähkinöihin käsiksi. Tällä tavoin oraviin saa myös kuin puolihuomaamatta kosketuskontaktia.
Jos orava ei tule herkuille heti, niin sille vain täytyy antaa lisää aikaa. Pohjimmiltaan orava on kuitenkin utelias ja herkunnälkäinen kaveri, joten kun se kerran rohkaistuu ja uskaltautuu hakemaan herkkua, tulee se pian uudestaan ja kohta orava tulee luoksesi, vaikkei sinulla olisi herkkujakaan. Rohkeamman oravan kanssa ei sitten enää tarvi liikkua varoen, koska orava on jo tottunut sinuun, eikä pelkää enää sinua.
|