Terve!!!
Tämä tässä, se en suinkaan ole minä maalipurkkiin pudonneena,
vaan hyvä ystäväni Arttu (Aziz Kamyabi), jonka haluan nyt teille esitellä.

Arttu on minua 10 kuukautta vanhempi ja asuu aivan lähellä meidän kotia. Artun tapaamisiin kuuluu olennaisena osana myös Oulunsalon metsät, joissa käymme Artun kanssa leikkimässä. Käymme me toki muuallakin juoksemassa, mutta siellä on tilaa enemmän kuin aitauksilla. Tänään olemme lähdössä itsenäisyyspäiväjuoksuille Oulunsalon lentokentän taakse - aivan vain me kaksi hihnankantajiemme seurassa.

Välillä minä leikin että Arttu on iso pupu, joka on saatava kiinni...

Joskus taas minä koetan näyttää Artulle kuinka kovaa minä pääsen ja katsoa että saako Arttu minut kiinni.

Arttu on hyvä kaveri monessa mielessä. ...mutta ei kai se ole ihmekään - Arttuhan on Saluki! Artulle ei tartte yrittää kertoo jutun juonta joka kerta, kun se tajuaa sanomattakin missä mennään.

	Vaikka me ollaan molemmat kovia juoksemaan, niin välillä pitää kuitenkin vähän levähtää ja pitää pikku taukoja.
...eikä pidä unohtaa namitaukojakaan!! Tässä Artun hihnankantaja (Virpi Pietilä) antaa paikalla olleille namia.

Välillä römpsähtää jostain lunta naamalle ja Arttu katoaa näköpiiristä... Mihin ihmeessä se menikää piiloon?
	Jahast... TUOLLA !! Ja taas meno jatkuu...
Kyllä minä vielä sen kiinni saan, odottakaahan vaan!

JIHUU!!!! Me ollaan sitten ylinopeita juoksijoita!

Nonni. Nyt opitte sitten tuntemaan ystäväni Artunkin.
Tällainen itsenäisyyspäivä oli meillä, toivottavasti teillä oli silloin yhtä kivaa!

Niih... ...asiasta toiseen... pääsin muuten sitten ihan poikakalenteriinkin! =)

Nooh... kait meikäläisessä sitten on vaan sitä ainesta! Kuulemma ainakin osaan hymyillä oikein viehkeästi. ;)