Oletko koskaan joutunut ovella salukin "hellään" syleilyyn? Niin, suojautua et voi, mikäli saluki on tosiaan saanut päähänsä antaa sinulle tervetuliaissuukon tai -halauksen. Koonsa puolesta salukille ei olisi myöskään temppu eikä mikään ottaa sisään tunkeutuvia muukalaisia nenästä kiinni - eikä siinä vieraiden tarvitse edes kyykistellä.

Todellisuudessa en kuitenkaan usko, että salukituttavien luokse ensivisiittiään tekevän tarvitsisi varautua ikäviin yhteenottoihin ja investoida mihinkään nenäsuojiin, sillä saluki on luonteeltaan äärimmäisen kiltti ja osaa olla kärsivällinen jopa rasavilliä mukulakatrasta kohtaan. Vieraita immeisiä kohtaan saluki saattaa olla joskus aika pidättyväinenkin. Se ehkä käy nuuhkaisemassa tulijaa ja palaa sitten takaisin makoilemaan nojatuolilleen - tai ei reagoi tulijaan mitenkään.

"Rapsuta kerran koiraa, niin ei sinulta työtä puutu", sanotaan, mutta salukeilla tämä ei välttämättä pidä ollenkaan paikkaansa. Ainakin meidän Miku ottaa vieraiden ihmisten silittelyt ja paijailut enemmänkin liiallisina lähentely-yrityksinä ja välttelee mieluummin tällaiset tunkeilijat.

Salukille ihmisen ja koiran ystävyys ei ole mikään itsestään selvyys. Ei. Salukille on annettava kunnolla aikaa tutustumiseen, eikä vieraan ihmisen tule odottaa heti liikoja. Tuntematon ihminen on monesti salukille kuin ilmaa ja siksi monet saavat salukista kylmän kuvan. Sitten kun saluki on saanut tutustua kunnolla ja katsoo, että jokin ihminen voidaan mieltää ystäväksi, on tilanne täysin päinvastainen.

Englanninkielisissä salukirotukuvauksissa liitetään salukin ominaisuuksiin monesti sana 'affectionate' (~hellä, rakastava). En tiedä, mutta minusta tuo 'affectionate' tuntuu paremmalta sanalta kuin suomalaiset vastineet kuvaamaan sitä tunnepitoisuutta ja kiintymystä, mitä saluki osoittaa rakkaitaan kohtaan. Nuo rakkaudenosoitukset tulevat kuin ylitse pursuavina spontaaneina hyökkäyksinä. Ne voivat myös olla niin voimallisia ja äänekkäitä, että on lähinnä vain varottava, ettei kenellekään satu onnettomuutta. Meidän Mikulla oli omat seremoniansa, kun se tuli toivottamaan tutut ihmiset tervetulleiksi. Tähän seremoniaan kuuluivat oleellisena osana syvät ranskalaisen kuuloiset "ouuuurrrrr"-kurkkuäänteet, joita se juuri tuossa tilanteessa laukoi ilmoille sydämensä pohjasta.

Saluki on lempeä, sävyisä ja rauhallinen (paitsi pentuna :I). Se ei kuitenkaan tarkoita, ettäkö saluki olisi jokin tossun alle jäänyt nynnerö. Ei, Saluki isolla S:llä tietää oman arvonsa ja tietää sen varsin hyvin. Kenenkään orjaksi se ei ole tullut tänne elämään - siihen se on liian älykäs. Se tekee asiat juuri silloin, kun se itse näkee ne parhaimmakseen - ei välttämättä silloin, kun sitä käsketään. Siten se voi meistä ihmisistä tuntua joskus aika oikukkaalta olennolta. Haluaisimmehan me niin mielellämme hallita etusormellamme sitä kaikkea, mitä maan ja taivaan välillä liikkuu.

Salukit ovat perusolemukseltaan melko hiljaisia ja haukkuvat vain ja ainoastaan, jos siihen on jotain syytä. Niin ja niitä syitähän kyllä löytyy sitten, kun aletaan kaivata huomiota. Saluki saattaa ihan mitättömistäkin asioista alkaa huutaa kurkku suorana kuin elämänsä hädässä. Lonkuttelee sitten jalkaansa jonkun metrin kuin rampa saadakseen emäntänsä/isäntänsä myötätunnon puolelleen. Hetken kuluttua saatetaan kuitenkin jo viiletellä taas läpi metsikköjen kuin ei mitään olisi koskaan tapahtunutkaan.

Kun on hankkimassa salukia, kannattaa varautua pahimpaan - vaikkei mitään ongelmia välttämättä tulisikaan. Salukin pennut ovat nimittäin yleensä erittäin energisiä ja villejä - kuin pomppivia kenguruita suoraan Australiasta. Koonsa puolesta salukeilla on myös laajat mahdollisuudet "harrastaa" perheen taloudessa ja niinpä pöydän, pianon ja tietokoneen päälliset voivat olla pian tyhjennetyt.

Kaikki uusi on outoa ja ihmetyttää pientä salukia, ja ne muuten ovat aivan tavattoman uteliaita koiria. Vielä isompanakin ne ovat semmoisia (ainakin Miku oli), että kun niille tulee jotain aivoilla pohdiskeltavaa, niin ne pysähtyvät paikoilleen ja kallistavat päätä hitaasti oikealle puolelle kallelleen ja sitten hitaasti vasemmalle puolelle kallelleen tuijottaen koko ajan tiukasti ihmettelyn kohteeseen. Sitten syntyy salukin päässä johtopäätös, jonka se toteuttaa. Näin ne tekevät myös monesti silloin, kun niiltä pyydetään jotain, esim. annetaan käsky "Tänne!". Ne puntaroivat päällään tarkoin onko käsky toteuttamisen arvoinen vai ei, mitä siitä olisi hyötyä tai saattaisiko sillä olla jotain ikäviäkin seurauksia.

Salukilla on paljon tunteita ja se voi siksi helposti loukkaantua. Lisäksi sen hiljaisesta katseesta voi lukea älyttömän paljon eri asioita. Saluki on myöskin oikukas koira ja se saattaakin osoittaa mieltään voimakkaasti ja olla erittäin itsepäinen. Se saattaa kitinällään yrittää saada tahtoaan läpi. Kitistä se voi muutenkin silloin, kun se on väsyneellä päällä, mutta pian sen jälkeen tuo saluki yleensä löytyy simahtaneena jostain nurkasta.