Se äänettömyys, liikkeiden sulavuus ja tuulennopeus. Siinä oli jotain aavemaista. Miten ne osasivatkaan pyyhältää niin täysillä metsikössä? Ihan kuin ne eivät olisi huomanneetkaan puita ja silti... ne väistivät joka ikistä vastaan tulevaa runkoa. Ja mikä valtava kauneus, lempeys ja koko olemus. En osaa sitä tarkasti selittää, mutta siinä oli sitä jotain, mikä lumosi minut hetkessä.

Salukit jaotellaan väriensä puolesta ainakin seuraaviin ryhmiin: valkoinen (white), kerman värinen (cream), kullan värinen (golden), hopean värinen (silver), punainen (red), kullanruskea (tan), kellertävän ruskea (fawn), suklaan värinen (chocolate), musta hopeisin merkein (black and silver), musta valkein merkein (black and white), musta kullanruskein merkein (black and tan), kolmivärinen eli musta valkoisin ja kullanruskein merkein (tricolour/black and tan and white), particolour sekä eri sävyiset grizzlet ( black grizzle, cream grizzle, golden grizzle, grizzle and tan, red grizzle, silver grizzle.. ). Näistä väreistä particolour (vaalealla pohjalla tummempia laikkuja) ja chocolate ovat tietääkseni Suomessa kaikista harvinaisimpia värejä. Se, mikä väri on yleisin ja vallitsevin, riippuu paljolti paikkakunnasta.

Sirosta ulkonäöstä huolimatta saluki on vahva ja lihaksikas. Siihen kun vielä lisää salukin voimakkaan vietin lähteä joka ikisen liikkuvan otuksen perään, niin voi vain kuvitella mitä on odotettavissa, kun salukin nenän edessä hypellyt västäräkki pyrähtää yhtäkkiä lentoon ja laskeutuu maahan vasta vilkasliikenteisen maantien toisella puolella.

Saluki rakastaa juoksemista ja on siinä tosi hyvä: sekä nopea että kestävä. Mielellään se härnäilee muita koiria takaa-ajoon ja lähtee sitten voitonriemuisena kiitämään pakoon.

Salukeilla on poimut varpaiden väleissä kuin Aku Ankan räpylöissä. Nämä ainutlaatuisesti muotoutuneet tassut mahdollistavat juoksemisen myös syvässä hiekassa tai kivikkoisessa maastossa. Ja entäpä salukin käynti sitten? Se on yksinkertaisesti kaunista katseltavaa ja omasta puolestani voin sanoa, että silmä tosiaankin lepää katsellessa tätä sulavaa menoa ja salukin taakse kauniisti kiertyvää häntää. Ellei saluki ole lyhytkarvainen muunnos, koristaa tätä menoa vielä lisäksi kauniit pitkät hapsut.

Ja voi miten ihanat silmät!!!
Nuo kapeat, mantelinmuotoiset silmät tummine silmäluomineen saavat salukin katseen näyttämään lempeältä, hieman surumieliseltä, etäiseltä, arvokkaalta ja aivan tavattoman kauniilta. Se näky on mitä ihmeellisin ja kuitenkin, niin uskomattomalta kuin se voi joskus tuntuakin, tulee sitä samalla katsoneeksi silmästä silmään aavikoiden julmaa tappajaa. Nämä kauniit silmät soveltuvat aavikkoelämään ihanteellisesti, sillä silmien asento ja silmäripset suojelevat salukin silmiä hiekalta ja kuumalta auringon paisteelta.

Aikuinen saluki painaa noin 20-30 kiloa. Painoonsa nähden tämä kaunokainen tarkastelee maailman menoa kuitenkin suht korkealta. Sen säkäkorkeus neljällä jalalla seisten on 58-71 senttiä ...tai ainakin sen rotumääritysten mukaan pitäisi sitä olla. Joistakin salukiuroksista saattaa kuitenkin kasvaa melkoisia jättiläisiä, jolloin ihannerajat ylittyvät. Narttu on suhteessa urosta vähän pienempi. Salukit rakastavat korkeita paikkoja ja juoksevat mielellään kukkulan harjanteelle ja asettuvat sinne jaloon maailmanvaltiasasentoon, jolloin kaikki kukkulan juurelle jääneet luuserit näkevät paremmin voittajansa. Jo pienestä pitäen omallakin salukillani oli tämä valtava tarve harrastaa vuorenvalloitusta kotipihansa lumivalleilla. Mikun harmiksi kesä kuitenkin sulatti pois nämä hienot vuoret.