Pääsimme Sassan kanssa kurssipaikalle kimppakyydillä ja siinä automatkalla yksi mukanaolleista kyseli Sassasta ja siitä oliko sitä helppo käsitellä ja että minkä takia olimme ylipäänsä kurssille lähteneet. Kun sanoin Sassan olevan helppo tapaus ja helpostikäsiteltävissä kyllä kotona, mutta että odotin jännityksellä sitä miten Sassa käyttäytyisi vieraassa ympäristössä, tämä kaveri nauraen totesi, että mutta ettettehän te saa sitten täyttä hyötyä tästä kurssista, että eikös tämmöiset kurssit ole kuin luotuja niille omistajille, joitten kissoja on vaikea käsitellä.

Kurssille mukaan oli ilmottautunut kaikkiaan 17 kissaa monista eri roduista omistajineen sekä myös kissaihmisiä, jotkä syystä tai toisesta eivät tällä kertaa olleet kissaansa ottaneet mukaan kurssille. Ennen kurssia kissat kävivät vuorollaan eläinlääkärintarkastuksessa aivan kuten normaalissakin kissanäyttelyssä. Kurssihuoneeseen oli kolmelle seinälle kasattu näyttelyhäkkirivistöt ja jokainen kissanomistaja sisusti sieltä yhden häkin omalle kissalleen aivan kuten normaalissa näyttelyssäkin olisi tehty. Tämän jälkeen POROK:n hallituksen jäsenet pitivät kurssilaisille lyhyen noin puolen tunnin alustusluennon kissanäyttelyistä ja jakoivat hieman kissanäyttelyistä kertovaa materiaalia.

Kissankäsittelykurssin varsinaisen käsittelyosuuden kurssilla piti Kristiina Rautio. Kristiina kävi läpi kunkin kissarotukategorian selittäen pääpiirteissään, miten erimalliset kissat kannettiin näyttelyssä ja mitä erityyppisiltä kissoilta näyttelyissä haluttiin. Kristiina selitti myös yleisesti, millaiset kissat luonteeltaan sopivat parhaiten näyttelyihin, miten kissoihin on parasta tarttua ja kuinka missäkin näyttelytilanteessa tuli käytännössä toimia. Kunkin kategorian kohdalla Kristiina kävi hakemassa näyttelyhäkistä malliksi sopivan kissan joka sopi käsiteltävään aiheeseen. Kun Kristiina oli kertonut pääpiirteissään kissojenkäsittelystä, jokainen kurssilainen sai lähteä kokeilemaan kissankäsittelyä käytännössä kissojenkäsittelykurssille tuoduilla kissoilla ja kokeilemaan kaikenlaisia kissoja, koska kuten Kristiina totesi, jotkut vuosikymmeniäkin jotain tiettyä kissarotua kasvattaneet eivät eläessään ole koskeneet muuntyyppisiin kissarotuihin kuin vain omiinsa.

Omaksi ilokseni sain havaita, että Sassa käyttäytyi kurssillakin kaikesta hälystä ja oudoista ihmisistä huolimatta hienosti ja se, että Sassaa kuljetettiin kurssilaisten käsistä toiseen, toi itselleni luottamusta siihen, että selviydymme ehkä myös kesällä koittavista ensimmäisistä kissanäyttelyistä ilman suurempia tragedioita. Hienoa, että tämmöinen näyttelyyn valmentava kurssi järjestettiin täällä meillä, koska täältä Oulusta katsottuna suurin osa näyttelyistä on niin kaukana, ettei pienelle kissanpojalle ehdi näyttelytuntumaa välttämättä kauheasti kertyä ja Sassallekin ehti ikää kertyä ensimmäiseen näyttelyyn jo sen verran, että ensimmäisissä täällä järjestettävissä näyttelyissä olimme jo aikuisten kissojen avoimessa luokassa.

Heidi Koivula, Oulu