Iloinen koira heiluttaa häntää ja totta kai on mukavampaa muillakin, jos perheessä on iloinen koira.
Niinpä minulla on ainakin kaksinkertainen ilo heiluttaa koiran häntää, jos se ei muuten heilu ja ainakin kolminkertainen ilo antaa hännälle lisää vauhtia, jos huomaan sen heiluvan ihan itsestäänkin.

Näin joulun aikaan on kiva koristella kuusta useampaan otteeseen, yksin tai kaverin kanssa. Ilmeisesti olen tykästynyt toisten vaatettamiseen, sillä kuusen lisäksi tykkään vaatettaa myös Tilliä ja emäntää.

Jouluna tykkään myös avata lahjoja ja syödä niitä. Syöminen yleisestikin on kyllä kiva harrastus ja omien eväitteni lisäksi söisin mielelläni myös emäntäni eväät ja Tillinkin eväät, jos sillä vain on jotain syötäväksi kelpaavaa (=ei ruskeita papanoita, eihän ne oo ruokaakaan). Oravia en ole vielä päässyt syömään ja taas niitten pöperöt ei kiinnosta ollenkaan, ellei niitä ole viikkoa aijemmin kaivettu multaan ja annettu vettä ja auringonvaloa.

Emäntäni tavoin minäkin olen kiinnostunut maaoravista.
Valitettavaa vain, ettemme emäntäni kanssa ole vielä päässeet oikein yhteisymmärrykseen siitä miten niitä harrastetaan.

Harrastelen myös paljon muutakin kivaa, mutta esimerkiksi zättäilystä ja muista tietokonehommistani emännälläni ei nyt vielä löydy kuvaa, koska tähän asti olen ollut sen verran etevä näissä asioissa, että emännälläni on ollut lähinnä aina kiire perumaan toimintojani (jos mahdollista) ja sulkemaan kaikkia pikkuikkunoita, joita erilaisilla näppäinyhdistelmillä ovelasti olen saanut aukeamaan. Kuulemma oravatkaan eivät ole pystyneet koskaan samaan, vaikka nekin kuulemani mukaan harrastavat nettisurffailua.

Valokuvailuakin harrastan mielelläni, mutta ymmärrättävistä syistä siitäkään ei ole näytekuvia tälle sivulle, koska mulla ei oo niin pitkää käsivartta kuin emännällä, jotta itseotetuista omakuvista olis mitään iloa.