Sisäinen kauneus whippeteillä on sitä jotain, mistä meidän todella tulisi ottaa oppia. Kaikessa nöyryydessään ja alistetussa tilassaankin whippet on aina ja joka hetki harvinaisen tyytyväinen olotilaansa. Se ei valita pienistä ja tyytyy hyvin vähään. Se on vaivaton, vaatimaton, mukautuu kaikkeen ja hyväksyy kaiken ilman vastalauseita. Kotona se on hiljainen ja huomiota herättämätön. Whippetille elämä ja autuus tulee todellakin hyvin pienistä iloista - kun vain on lämmintä ja ruokaa aina silloin tällöin, niin elämä on yhtä juhlaa. Peiton alta kuuluu vain hiljainen murina, kun whippet on tyytyväinen elämäänsä - poikkeuksetta kaikkien tuntemieni whippettien lempipaikka on peittojen ja täkkien alla lämpimässä.

Whippetit ovat äärimmäisen kilttejä - välillä tuntuu, että ihan liiankin kilttejä. Kun annetaan pikkulasten puuhailla whippetin kanssa, on aikuisten syytä tarkkailla, etteivät lapset esimerkiksi yritä työntää sormiansa whippetin silmiin tai nostele hännästä, koska whippetit ovat todella niin kilttejä, etteivät ne kaikki edes ymmärrä puollustautua tuommoisessa tilanteessa. Whippetit ovat myös hyvin luottavaisia ja paljon avoimempia kuin monet muut vinttikoirarodut. Tästä syystä whippet helpommin valloittaa vieraitten ihmisten sydämiä kuin esimerkiksi saluki, joka ei yleensä ole kiinnostunut vieraista ihmisistä tippaakaan (poikkeuksia lukuunottamatta).

Salukeihin nähden whippetit ovat monin tavoin muutenkin luonteeltaan aivan päinvastaisia. Itämaisille vinttikoiraroduille tyypillinen oikukkuus puuttuu whippetiltä ja näin se on ihmisille erittäin kuuliainen yleensä ja tottelee melko luotettavasti. Tässäkin on tietysti muistettava se, että whippetkin on muitten vinttikoirien tavoin metsästyskoira, ja että metsästysvietin viemänä se ei välttämättä tottelekaan. Silti whippettiä on helpompi pitää irti kuin salukia. Yleensä pakolliset spurttikierroksensa tehtyä whippet köpöttelee kiltisti loppumatkan emännän vierellä tai vanavedessä, eikä lähde siitä kovinkaan kauas. Saluki sen sijaan liikkuu paljon laajemmalla alueella ja mahdollisesti häviää ajoittain näköpiiristäkin. Saluki on paljon riippumattomampi ja harvemmin köpöttelee vain omistajansa vieressä, jos sillä on vähääkään mahdollisuus valita itse kulkureittinsä.

Whippetit ovat ihmisiä kohtaan erittäin ystävällisiä, mutta muitten koirien seurassa ja metsästysvietin valtaamana niiden verissä oleva terrierimäisyys tulee monilla tavoin esille. Varsinkin vanhemmiten nartut läksyttävät ärhäkkäästi ja kuuluvasti liian lähelle tunkevia uroksia, eikä siinä koiran koolla ole juurikaan väliä. Kyllä siinä isompikin koira löytää pian paikkansa arvojärjestyksestä, kun whippetnarttu hieman ojentelee. Terrierimäinen ärhäkkyys näkyy myös vinttikoirien leikeissä ja whippettiin tottumattomalle whippettien leikit saattavatkin näyttää aika hurjilta.